Kuulumisia, viikko 2

Toinen viikko on taputeltu taakse, uudessa maassa, väliaikaisessa kodissa.

Kiteytettynä voisin kertoa jälkipolville, että jos muutat tänne lemmikin kanssa, varaa itsellesi roppakaupalla kärsivällisyyttä ja taisteluhenkeä. Lemmikkiystävällistä asuntoa ei ole erityisen helppo saada ainakaan näin läheltä kaupunkia – ja luonnollisestikin jos tarkoitus ei ole sijoittaa autoon, ei asuntoakaan kovin kaukaa työpaikasta voi hankkia.

Viimeksi olin väsynyt, mutta onnellinen. Nyt olen pirteä ja onnellinen. Ainoa stressinaiheuttaja tällä hetkellä on lähinnä mieletön koirien kaipuu, johon onneksi on tulossa helpotusta ensi viikon perjantaina. Tiedän kuitenkin stressaavani alitajuisesti, sillä olen nähnyt todella paljon painajaisia. Aiheita en muista, toisaalta ehkä hyvä niin. Heräsin kuitenkin sunnuntaiaamun auringonpaisteeseen jo kahdeksalta täysin pirteänä, mikä todella sai hymyn huulille.

auringonpaiste_malta_kevat

Voiko ihanammin aamu enää alkaa?

Toisaalta on outo käsittää, että vapaapäivät ovat todella vapaata varten – siis oikeasti lukemista, rentoutumista ja rantoja varten. Ei rästitöitä, ei remontointia tai stressaamista. Mieli on keveä, ja olen jopa uudesti alkanut harkita kirjan kirjoittamista. Mutta koska käytin jo eilisen ainoastaan sohvan kuluttamiseen, tänään suuntasimme rannikolle haistelemaan uusia kulmia.

sliema_malta_ocean_meri_maisema

Slieman näkymiä

Tänään oli ensimmäinen todellinen – suomalaisen silmin – kesäsää. Täkäläisellä tavoin kevätsää, mutta meille käytännössä täysi kesä. Oli ihan mieletöntä lähteä huppari päällä rannalle vain todetakseen, että t-paitakin riittäisi. Mietin ensimmäistä kertaa, että toivottavasti päänahkani ei pala.

sliema_malta_ranta_kevat

Rannalla olisi jo kelvannut nykästä bikinit niskaan.

Viikonloppuna tuli myös koettua ensimmäistä kertaa yöelämä. Ja voi kyllä, kuinka se eroaakaan suomalaisesta! Ei raivostuttavia tupakkakoppeja, juoman saa juoda ravintolan ulkopuolella, palvelu on oikeasti _palvelua_. Hintatasosta puhumattakaan… Klubilla soi muutakin kuin viimekesän radiohitit kerta toisensa jälkeen. Kerrassaan miellyttävä kokemus. Toisaalta ensikerralla täytyy muistaa, että kotimatka on lähinnä ylämäkeä, ja korkokengät eivät välttämättä ole paras vaihtoehto suoritukseen – ja jos ovatkin, niin totuttele ensin vähän lyhemmällä matkalla.

malta_hugo_baari_paceville

Jomottavista rakoista ja ikävästä huolimatta en muista koska olisin viimeksi ollut näin onnellinen – todennäköisesti kesällä 2014 kuullessani alttarilla yhden merkityksellisimmistä sanoista: Tahdon –  sen ihmisen suusta, jonka lupasi lähteä vuokseni vaikka maailman ääriin.

Onneksi muuten lähdit, muuten musta puuttuisi palanen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s