Mitä jos meitä ei tarkoitettukaan toisillemme?

Viimeiset viikot on menneet yleisellä tasolla mainiosti. Sosiaaliturvatunnuksen ja veronumeron hankkiminen oli huomattavasti yksinkertaisempaa kuin mitä oltiin odotettu. Omalta osaltani voin sanoa, että en kaipaa autoa hetkeäkään. Kävelyssä on ollut vain yksi huono puoli; jo muutenkin ehkä hieman alhainen paino on tippunut entisestään, vaikka kuvittelin täkäläisten ruokien tekevän päinvastaisen efektin.

Uskalsin opetella käyttämään kaasuhellaa. Kyllä, kuulostaa naurettavalta, mutta mulle äärettömän iso asia, ja josta olen todella ylpeä. Tein jopa ihan itsekseni lihapullia todella pitkästä aikaa! Uuni on vielä vieras, mutta ennen pitkää on aloitettava leipominenkin uudestaan…

lihapullat_pannulla

Pääsääntöisesti kaikki asunnot täällä ovat kalustettuja astioineen päivineen, mutta me otimme sellaisen asunnon, jossa ei astioita ole – luonnollisestikin, kun omat ovat tulossa Suomesta. En kuitenkaan suosittele tätä järjestelyä ellei ole oikeasti tarkoitus hommata itselle astiastoa tai ellei ne kamat ole jo itsellä. Nimittäin emme ole saaneet vieläkään Suomesta lähetettyä muuttokuormaa, ja tästä syystä olemme pakon edessä joutuneet ostamaan paistinpannuja ja muuta myös tänne koska pari kuukautta ilman ruuanlaittovälineitä on kyllä todella liian pitkä aika… Syy, miksei muuttokuorma ole vielä matkalla, tulee tässä;

Päätettiin, että meidän polut lähtee eri suuntiin. Kyllä, emme siis enää ole Miron kanssa yhdessä – paitsi kämppiksinä. Ja sekin siis väliaikaisesti, kunhan saadaan tähän muunlainen ratkaisu. Tästä syystä olen pitänyt pientä radiohiljaisuutta… Enkä ehkä ole vastannut ihmisten kysymyksiin niin kovin avoimesti.

Kaikki on silti hyvin. Molemmat on tilanteeseen nähden ihan ok, molempia vain toki harmittaa, että piti tulla tänne asti toteamaan, että kuulutaanko me toisillemme vai ei. Toisaalta, ehkäpä Suomessa me ei oltaisi koskaan tätä voitu nähdä kokonaisuudessaan vaikka totta kai me tiedostettiin, että meillä on ongelmia.

Mutta me ollaan muuten yhä mitä parhaimpia ystäviä. Ja siitä mä oon onnellinen, etten menettänyt yhtä mun parhaista ystävistä. Sitä mä en ois kestänyt.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s